Olen jo jonkin aikaa tiennyt, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Olen aavistanut, että jokin vaivaa minua ja on pahasti pielessä. Eilen oivalsin vihdoin mistä tässä kammottavassa taudissa on kyse: minua vaivaa väritasapainottomuus (lat. väritys hepulieemus).
Kuinka tämä hirvittävä oireyhtymä sitten ilmenee, joku saattaa kysyä. Helpoimmin sen huomaa kaupassa lankahyllyn läheisyydessä. Mitä useamman värisiä lankoja hyllyssä on, sitä enemmän sairas menee sekaisin. Hän unohtaa täysin minkä väristä lankaa tuli ostamaan ja mihin tarkoitukseen. Tavoitteena ei ole enää ostaa siihen kesämekkoon sointuvaa sinistä tahi samaa punaista, josta lapaset on jo aloitettu. Ei, tavoitteeksi tulee se, että on saatava juuri sitä kauneimman väristä lankaa huolimatta siitä, sopiiko väri kantajalleen tai yhteenkään vaatekappaleeseen, joka hänen vaatekaapistaan löytyy. Lankaostoksen tarkoitukseksi kohoaa siis väri itse eikä mikään muu.
Millaiset sitten ovat tämän oireyhtymän seuraukset? Ne on helppo päätellä itsekin. Potilaan kotoa löytyy sinistä, punaista, oranssia, keltaista, vihreää, pinkkiä, turkoosia, limeä ja magentaa lankaa sekä valikoima erilaisia raitalankoja. Maanläheiset (ns. käytännölliset) värit kuten musta, luonnonvalkoinen tai ruskea, loistavat usein poissaolollaan. Huolestuttavinta tässä on kuitenkin se, että potilaalla saattaa olla ostotilanteessa vielä sen verran järkeä jäljellä, että hän tajuaa ettei tätä punakultaista lankaa ehkä tule koskaan käyttämään. Siksi hän ostaa vain yhden, kaksi tai maksimissaan kolme kerää. Mistä taas seuraa se, että sitten niitä kummallisen (=kauniin) värisiä lankoja on, mutta ei tarpeeksi mihinkään järkevään.
Kuinka väritasapainottomuutta voi sitten hoitaa ja voiko siitä parantua? Sitä en valitettavasti tiedä. Parantuminen tarvinnee runsaasti luonteenlujuuttaa, jota sairastuneilta harvoin valitettavasti löytyy. Tietojeni mukaan lääkityksen vaikutusta oireyhtymään tutkitaan parhaillaan, mutta koska tämä on verrattain uusi sairaus, ei varmoja tutkimustuloksia vielä ole. On siis vain edettävä päivä kerrallaan ja yritettävä jaksaa. Olisin kiitollinen, jos tästä samasta vitsauksesta kärsivät jättäisivät kommentin, niin tietäisin että en ole yksin. Vai olenko???
p.s. Pahoitteluni Soilelle, joka ystävällisesti jätti kommentin. Innoissani moderoin sen spämmipostien taivaaseen, joten siksi sitä ei täällä näy... Soile kommentoi edelliseen viestiini liittyen, että mainostoimistoelämä ei todellisuudessa aina ole ihan ruusuilla tanssimista. Näinhän se toki varmasti on ja todennäköisesti siksi vain uneksunkin mainostoimiston perustamisesta. Haaveissa kun kaikki aina menee hyvin. :)
For some time I have known that something is not right. I've had an instinct that something is wrong with me, badly. Yesterday I finally found out what this terrible disease is: I'm suffering really bad luck of colour balance (lat. colorius unbalancius).
Well what are the symptoms of this horrible syndrome, might somebody ask? The easiest way to notice the syndrome is to go to the shop and close to yarn shelf. If there is lot of yarn in different colours the sick gets confused. He/she may totally forget what coloured yarn he/she came to buy and for what reason. The target is not anymore to buy blue yarn matching the summer dress or to buy that very same red that ended while knitting mittens. No, the new target is to buy the yarn that have prettiest colour no matter does it fit for a single one cloth he/she owns. The brand new target of yarn shopping is the colour, nothing else.
So what are the consequences of this syndrome? It's easy to conclude. The patient owns yarn in many different colours. He/she has blue, red, orange, green, pink, yellow, turquoise, lime and magenta yarn plus collection of multicoloured yarns. Neutral colours like black, white and brown does not belong to his/her collection. The most alarming thins is that patient might have that much sense left that he/she does not buy more than one or two skeins of each colour. The sick may realise that he/she doesn't probably ever need this red-and-gold yarn and that may keep the amount of skeins low. The consequence of this is obviously that patient has this pretty coloured yarn but not enough to make anything of it.
How you can treat lack of colour balance and is it possible to recover from it? Unfortunately I have no idea. Recovering takes a lot of self-discipline and the patient often does not have it. As far as I know, they are researching is there any medicine that would help but this is still very new syndrome. So there's not much information yet. I think all I can do is just take one day at a time. I would be grateful if you suffering this very same syndrome would leave a comment. Then I would know that I'm not alone with this scourge. Or am I???
Kommentit