KäsityöKimaran Kira on saanut elämänsä ensimmäisen villapaidan neulottua. Toimituksemme lähestyi uutteraa neulojaa onnitteluilla sekä tiedusteluilla siitä, miltä tuntuu nyt mittavan projektin ollessa päätöksessä.
Toimitus: Lämpimät onnittelut saavutuksesi johdosta. Miltäs nyt tuntuu?
Kira: Kiitos kiitos... lämpimältä ainakin tuntuu, mutta ei onneksi liian kuumalta. Muuten olen jokseenkin hämmentyneessä tilassa vielä. Onhan se ensimmäinen kerta spesiaali tapaus ja nyt se sitten on takana, vihdoinkin 27 vuoden jälkeen. Ehkä hiukan tyhjäkin olo siitä jäi.
Toimitus: Kertoisitko jotain tekemästäsi villapaidasta? Kuinka päädyit juuri tähän kyseiseen malliin?
Kira: No... se oli oikeastaan rakkautta ensi silmäyksellä. Lueskelin viimeisintä Modaa juuri sen ilmestyttyä ja tämä malli vain yksinkertaisesti sanoi, että "tee minut". Mitäpä siinä muutakaan voi, kuin lähteä langan ostoon. Mallissa (jonka kuva muuten löytyy täältä, toim. huom.) oli käytetty Gedifran Akonaa, mutta minä korvasin sen Novitan Ainolla. Ihan hyvin tämä langanvaihto mielestäni meni vaikka en Akonasta sen enempää tiedäkään. Ainoon olen ihan tyytyväinen.
Toimitus: Miten kuvailisit itse projektin etenemistä? Oliko vaikeita hetkiä?
Kira: No ei oikeastaan vaikeita hetkiä, pientä kyllästymistä ehkä. Puserohan on neulottu pelkällä ainaoikealla, joten kyllä se paikoitellen alkoi pitkästyttää. Ensimmäisen hihan kohdalla meinasivat maitohapot alkaa jyllätä, mutta jostain pinnistin sitten voimia päästä eteenpäin. Tuskallisin vaihe oli varmasti puseron kasaaminen. Silloin kun on niin lähellä mutta silti niin kaukana, vaaditaan todellista luonteenlujuutta.
Toimitus: Nyt kun olet ensimmäisen villapaitasi saanut valmiiksi, miten tästä eteenpäin? Joko seuraava malli on katsottuna?
Kira: Taidan seuraavaksi paneutua pienempiin projekteihin, yhtä salomoninsolmuhuivia ehdin jo aloittaakin. Joulukin alkaa painaa päälle ja sekin vaatii varmasti jotain toimenpiteitä neulomisen saralla. Mutta kyllä mulle kaiken kaikkiaan ihan positiivinen kuva tästä hommasta jäi. Jos sopiva malli joskus osuu kohdalle niin mikä jottei.
Toimitus: Hienoa! Kiitos sinulle Kira, päätämme raporttimme näihin kuviin ja tunnelmiin!
Kira from Kimara's Handicrafts has just finished her first sweater. We decided to approach her with congratulations and enquire how it feels now that the project has ended.
Editor: Congratulations for your achievement. How does it feel now?
Kira: Thank you... it feels warm but luckily not too hot. I'm still quite confused after all that's happened. The first time is really special and now it's finally done after 27 years. I have slightly empty feeling.
Editor: Would you tell us something about the sweater you knitted? How did you decide to do exactly this pattern?
Kira: Well... it was actually love at first sight. I was reading the latest number of Moda magazine and there it was. It simply said "do me". What else can you do than go to buy some yarn. They had used Gedifra Akona in the pattern (the picture can be found here, editorial note) but I replaced it with Novita Aino. The yarn swap went fine and I'm really pleased with Aino.
Editor: How would you describe the project? Was there any hard times?
Kira: Not actually hard times but I did get bored few times tough. The pattern was really simple and it was sometimes a bit boring. Knitting the first sleeve wasn't easy but somewhere I found the strenght to go on. The most painful period was when I put the sweater together. When you are so near but still so far you really need character.
Editor: Now that you've finished your first sweater what are you going to do next? Have you already found your next pattern?
Kira: I think I'll do now something smaller for a while. I actually started one Lover's Knot scarf already. Christmas is also coming and I think I have to knit some gifts too. All in all this whole thing left nice feeling. If nice pattern comes along then why shouldn't I knit it.
Editor: Great! Thank you Kira, we end our report here!
Kommentit