Tänä aamuna noin kello 7.13 törmäsin neulovaan kivimieheen. Olin kaikessa rauhassa menossa junalle, kun huomasin seinän vieressä pönöttävän kivimiehen, jolla oli käsissään punavalkoraidallisen kaulaliinan alku. Jostain syystä tuo VR:n mainos riemastutti ihan hillittömästi, varmaan siksi, että juuri illalla yritin keksiä itselleni jotain virkkuutyötä junamatkalle, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Koska kudinta ei ollut, jouduin keksimään muuta ajanvietettä reiluksi tunniksi. Minusta on äärimmäisen vaikeaa vain istua ja katsella maisemia, matkustinpa sitten millä tavalla tahansa. Junassa nukkuminen tuntuu jotenkin epäilyttävältä, koska sitä joko säpsähtelee hereille sekunnin välein tai sitten nukkuu sikeästi poski lytyssä ikkunaa vasten ja herää Tikkurilan aseman kohdalla juuri kun sylkikupla on putoamassa leualta rinnuksille. Ei kiva.
Lukeminen on matkustaessa ihan ok, samoin syöminen. Virkkaaminen onnistuu neulomista paremmin, koska se vie vähemmän tilaa. Virkkaamalla saa myös huomiota osakseen. Ainoan kerran kun tuntematon kanssamatkustaja on alkanut rupatella, oli silloin kun virkkailin kukkasia puseroani varten.
Ylipäänsä pidän junamatkailusta. Bussi on ihan ok, mutta ruuhka-aikaan siinä joutuu liian lähekkäin tuntemattomien kanssa. Jostain kumman syystä olen huomannut, että saan parhaat ajatukset ja ideat junassa. Ja suihkussa. En tiedä mistä se johtuu.
This morning at about 7.13 AM I stumbled on a knitting stone man. I was just on my way to train when I noticed a knitting stone man standing beside the station wall. He held needles and red and white striped scarf in his hands. (For those who are not Finnish: there’s four stone men in advertisements of Finnish railway company, they look like this.) Somehow I found that ad very amusing perhaps because last night I tried to find something I could crochet in train today. I didn’t find anything.
Because I had nothing to crochet I had to entertain myself with something else. I’m a little restless soul and I find it extremely difficult to just sit and watch the view while I’m on train. Sleeping is always a good choice but somehow I find it a bit suspicious too. You either flinch awake every other second or then you sleep very soundly and wake up just before a globule of saliva is about to drop to your breast. No good.
Reading in train is ok so is eating. Crocheting is easier than knitting because it doesn’t take as much space. You can also get attention when you crochet. The only time when someone spoke to me on train was when I was crocheting flowers for my shirt.
Generally I like to travel in train. Buss is ok too but at rush hour it’s too close quarters and you need to be too close with stranger for my liking. For some very strange reason I seem to get my best ideas in train. And in shower. I have no idea why that happens.Koska kuvattomat postaukset ovat tylsiä, tässä pari kuvaa. Postikusti kantoi tuon laatikon maanantaina minulle (tai no, Siwaan parin kilsan päässä mutta kuitenkin), ja ajattelin uhrata sen pieneen kokeiluun. Vanhasta ostovillatakista innoittuneena piirsin oheisen kuvan, jonka kaltaisen paidan haluaisin Alfasta väkertää (hyvin vaikea malli...). Katsotaan miten käy, sillä en ole koskaan tehnyt mitään ilman ohjetta. No ok, kaulaliinan mutta sitä ei lasketa.
Postman brought me that package on Monday and I'm gonna try make that kind of sweater of it. I have no pattern and that's what makes thing interesting. Yeah I know, my sketch is not very complicated but I've never knitted anything without pattern.
Kommentit