Piipahdin päivällä työterveyslääkärillä ja odotushuoneessa aloin jälleen pohdiskella värejä. Olen joskus kuullut sairaanhoitotilojen vihreydelle sellaisen perustelun, että vihreä on maanläheinen ja tuo luonnon mieleen ja niin edelleen. Miksi sitten ne käytettävät vihreän sävyt ovat yleensä sellaisia myrkynvihreitä, joista tulee vain oksennus mieleen? Tuossa kyseisessä odotushuoneessa oli myös keltaista (sellaista maanläheistä murrettua), josta minulle tuli mieleen lähinnä pissa.

Vihreä ja keltainen ovat kauniita värejä, jos niistä osataan ottaa oikeat sävyt. Tosin vika saattaa kyllä olla minussakin, sillä nyt kun asiaa ajattelen, en taida olla kovinkaan maanläheisten värien ystävä. Minun mielestäni jos käytetään väriä, niin siinä pitää sitten olla väriä. Eli musta mustana ja värit sitten ihan sellaisinaan, jos joku tajuaa mitä tarkoitan.

Hauska muuten havaita kuinka värimieltymykset muuttuvat. Kymmenen, viisitoista vuotta sitten en missään nimessä halunnut käyttää punaisia (etenkään vaaleanpunaisia) vaatteita, koska se väri ei mielestäni sopinut minulle (epäloogista kyllä, olen kuitenkin aina halunnut punaiset hiukset). Nyt taas huomattava osa vaatteistani on jotain punaisen sävyä.

Toisaalta taas en ole koskaan ollut kauhean viehtynyt siniseen väriin. Onhan se ihan ok, mutta mitään suuria intohimoja en sitä kohtaan tunne. Nyt kuitenkin vaatehuoneeseen (ja lankakoriin…) on hivuttautunut yllättävän paljon sinisiä objekteja. Onko tulollaan Sininen Vallankaappaus? Kuinka Punainen voi puolustautua sitä vastaan? Täytyykö minun ostaa muutama punainen T-paita ja kesämekko?

Sininen on itse asiassa tainnut hivuttautua mukaan kuvioihin turkoosin varjolla. Turkoosi on aina ollut minusta kaunis väri, mutta lapsuuteni neonkirjavalla 80-luvulla ja teiniyteni epämääräisellä 90-luvulla ei turkoosia juuri näkynyt.

Monet ihmiset pystyy luokittelemaan värien mukaan: siskoni on esimerkiksi hyvin vihreä ihminen ja äitini sininen, isä puolestaan on viehättynyt punaisesta. Itseäni en kuitenkaan pysty pistämään mihinkään värikartan lokeroon. Tai noh, musta on varmaan lähinnä "minun värini", lapsenakin kuulemma piirsin hyvin paljon mustia piirroksia. Mitähän psykologit tuostakin sanoisivat?

I went to doctor one day and while sitting on a waiting room, started to think about colours again. Nursing premises use to be very green and I've heard that the reason to that is that green is down-to-earth colour and it reminds people of nature and so on. But why they always choose so sick shade of green? Other colour used in that particular waiting room was yellow (very earthly shade) and it reminded me of pee…

Green and yellow are beautiful colours if only you choose right shades. Well, I guess the trouble with me is that I'm not very fond of earthly colours so that's why I don't feel myself comfortable in that kind of surroundings. I think that if you use colour, there must be colour in it. Black should be black and colours should have colours, if someone gets my point.

It's funny to discover how fondnesses for colours change. Ten, maybe fifteen years ago I disliked all shades of red (especially pink) because I was sure that it doesn't suit me. (What is illogical is that I've always wanted to have red hair.) Now remarkable amount of my clothes are some shade of red.

On the other hand, I've never been very fond of blue. It's ok, but I don't have any great passions for it. Now I've noticed that there are surprisingly lot blue clothes in my wardrobe (and blue yarn in my yarn basket…). Is there Blue Coup coming? How Red is going to fight back? Am I forced to buy few red T-shirt or summer dress?

I guess that Blue has inched in with Turquoise. I've always likes turquoise but during my childhoods neon-coloured 1980's and my teen years in 1990's turquoise wasn't very popular.

It's also funny how you can categorize people according to colours. For example, my Sister is very green person and my Mother is blue, Father for his part does like red. Myself I can't really categorize with colours. Well, guess that black is closest to "my colour". Even as a child I did draw very black drawings. What would psychologists say about that…?